- Miksi muut ei puhu minulle? Miksi he haukkuvat, jos puhuvat? Miksi olen erilainen? Mitä pahaa minä olen heille tehnyt? Ihminen minäkin olen, vai olenko kuitenkaan?

- Hyi, älä tule lähelle senkin likainen homo, tartutat vielä AIDSIN!

- Painu takaisin sinne mistä tulit senkin saastainen töitä tekemätön neekeri, joka yrität vaan viedä meidän työt ja naiset!

- Ja tekin vitun venakot veitte meidän maat, tänne se Karjala, vaikka pullo kerrallaan!

Pahoitteluni raflaavasta alusta, mutta tuo stereotypisointi toimikoon johdantonta päivän teemaani. Esimerkiksi homous ei ole sairaus. Se ei tartu. Ennakkoluulot tarttuvat muilta ja periytyvät kasvatuksen kautta. Toiseuden pelosta voi kuitenkin parantua ja sen voin sanoa vahvalla kokemuksen rintaäänellä. Mutta mitä onkaan tuo toiseus, sosiologian ja filosofian yksi tärkeimmistä käsitteistä. Aina erehtymättömän wikipedian mukaan se on ”käsite, jolla viitataan "toisten" pois lukemiseen yhteiskunnasta tai yhteisöstä. Sosiaalitieteissä toiseudella tarkoitetaan ryhmien välistä suhdetta, jossa sisäryhmän, ”itsen”, identiteettiä vahvistetaan suhteessa johonkin ”toiseen”, joka mielletään ulkopuoliseksi. Tyypillisesti toiseen heijastetaan ei-toivottuja ja huonoiksi miellettyjä ominaisuuksia. Toiseus hahmotetaan usein erilaisten vallan ja dominoinnin rakenteiden kautta. Esimerkiksi nainen on voitu käsittää miehen toisena tai afrikkalainen on mielletty eurooppalaisen toiseksi. Toinen on mikä tahansa, joka ei ole itse.” Ja selvennykseksi vielä, uskallan näin epätieteellisessä tekstissä viitata wikipediaan, koska olen toiseuden tematiikka paljon lukenut ihan oikeista tieteellisistä kirjoista, joten tiedän tuon viittauksen olevan riittävä ja oikeellinen tähän kohtaan.

Kerronpa muutaman omakohtaisen esimerkin toiseudesta. Täten minä toiseuden pelosta parantunut filosofi Terotes, myönnän henkisen keskusyksikköni sisältäneen joskus rasistisia ja homofobisia ajatuksia. Olen kotoisin pieneltä kylältä, jossa ei paljon näkynyt erilaisia ihmisiä. Joitakin ennakkoluuloja periytyi läheisiltä ja joitakin tarttui kavereilta matkaan. Muutokseni alkoi vasta rippikoulussa, jossa oli eri maalaisia ja värisiä nuoria. Huomasin heidän olevan ihan samanlaisia ihmisiä kuin me syntyperäiset suomalaisetkin. Aloin kyseenalaistaa omia ajatuksiani ja tuo herätys junttimaisesta tietämättömyyden unestani oli niin vahva, että se on värittänyt ihmisten kohtaamista siitä eteenpäin. Olen pyrkinyt kohtaamaan ihmiset aina persoonina, enkä jonkun luokan jäseninä. Ihminen ei voi valita väriään tai kotimaataan, eikä myöskään ole syyllinen isiensä tekoihin.

Sosiologiassa ilmiöstä käytettiin siis nimitystä toiseuden pelko. Ne (ei edes he) ovat jotakin erilaisia kuin minä. En ole tottunut niihin, joten en uskalla mennä epämukavuusalueelle ja tutustua. Kannustan kuitenkin olemaan rohkea ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä, koska vain siten voi itsekin oppia uutta ja kasvaa ihmisenä. Ennakkoluulot mädättävät yhteiskuntaamme, aiheuttavat vastakkainasetteluja, väkivaltaa, syrjintää ja pahoinvointia. Kuitenkin kun laitetaan aivan pienet lapset leikkimään keskenään, niin he vähät välittävät siitä minkä värinen tai näköinen kaveri on. Jokaisen on siis mietittävä kontollaan mitä siirtää lapsilleen ja mitä vaikutteita välittää kavereilleen ja rakentavatko ne tasa-arvoista vai erottelevaa yhteiskuntaa. Ei kaikkien kaveri tarvitse olla, mutta jokainen tulisi kohdata ikään kuin puhtaalta pöydältä. Persoonaan liittyvät tekijät sitten ratkaisevat jatkon, ei se mitä ryhmää kukin edustaa.

Jotkut ihmiset vetoavat esimerkiksi uskonnollisiin tekijöihin erotteluissaan. Minä koen tämän enemmänkin tekopyhyytenä, koska monet uskonnot opettavat, että älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi. Mahdollisten ennakoluulojen vaivatessa, tulisi aina yrittää ajatella itsensä toisen asemaan. Miltä tuntuisi itsestä, jos olisit erilainen? Miltä tuntuisi itsestä, jos olisit vihamielisessä ja vieraassa maassa? Miltä tuntuisi itsestä, jos rattijuoppo kolaroisi autoosi sytyttäen sen samalla palamaan ja pelastuisit juuri ja juuri, mutta ihmiset haukkuisivat hirviöksi, koska kasvosi ovat palaneet muodottomiksi? Miltä tuntuisi, jos lapsesi olisi homo ja joutuisit seuraamaan vuosien kiusaamista?

Loppuun murskaan vielä kaksi yleistä ennakkoluuloa, johon törmään varsinkin internetissä ja tekstiviestipalstoilla. Homous ei ole sairaus, koska sitä on historian saatossa esiintynyt huomattavasti niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Jos jaksat googlettaa, niin materiaalia löytyy loputtomiin. Toiseksi maahanmuuttajat eivät saa enempää rahaa, kuin suomalaisetkaan. Eräs sosiaalisessa mediassa kiertävä linkki, jossa esitellään sosiaalitoimen maahanmuuttajalle myöntämiä huomattavia tukia, on inhimillinen virhe, jota pyritään yleistämään. Ja kyllä varmasti niitä huijareita löytyy niin somaleista kuin suomalaisistakin. Lisää aiheesta löytyy esimerkiksi: http://www.maailmankuvalehti.fi/artikkelit/10924

Tuohon artikkeliin on anonyymi kommentoija jättänyt mielestäni erittäin osuvan kommentin:

”Miten oikeutetaan meille suomalaisille ensin sitten vasta muille- ajattelu? Miksi oman maan kansalaiset ovat erilaisessa asemassa kuin muut? Ovatko suomalaiset työttömät/tukea tarvitsevat enemmän tarvitsevia kuin muut Suomessa asuvat maahanmuuttajat tai muut maailman ihmiset? Miksi se, että on syntynyt tietyn maan rajojen sisällä tarkoittaa, että on oikeutetumpi tukiin? Eikö se että, kuuluu ihmisrotuun, jossa kaikilla on suurin piirtein tarpeet jo riitä oikeuttamaan tukea? Eikö yhdessä maailman hyvinvoivammassa maassa riitä varaa maksaa toisille maapallon kanssa eläjille tukea elämiseen?” Niin ja meillähän ei ole nyt sotaa, joten mietitäänpä hetki isoisiämme sodissa. Eikö meidän tulisi enemmänkin tuntea empatiaa pakolaisia kohtaan, koska meidän historiastakin sotia, kuolemaa ja kärsimystä löytyy. Mielestäni Suomen viralliseen opetussuunnitelmaan tulisi upottaa ohjelma Arman ja viimeinen ristiretki, jotta tulevat aikuiset näkisivät omaa napaansa pidemmälle ja olisivat kiitollisia siitä kaikesta mitä meillä on ja mitä voimme sillä hyvällä huonompiosaisille tuoda. Onnittelut vielä Arman Alizadille kahdesta kultaisesta Venlasta, siinä meni palkinnot kyllä oikeaan osoitteeseen!

Viimeiseksi haluan tunnustaa myös oman puutteellisuuteni. Olen harmikseni huomannut ajattelevani ajoittain ennakkoluuloisesti romaneista, koska nuoruudessani jouduin heidän vainoamaksi. Toisaalta olen myös tavannut oikein ystävällisiä ja hyvätapaisia romaneja ja juuri tämän kahtiajaon takia olen pian menossa koulutuspäivään, jossa yhtenä osana on romaniennakkoluulot ja heidän kulttuurinsa. Ehkä sitten olen valaistuneempi, mutta sitä ennen voin perustella ennakkoluuloani Sokrateen loogisella syllogismilla, johon jo yhden artikkelini kommentissa aikaisemmin viittasin:

Terotes on ihminen

Kaikki ihmiset ovat erehtyväisiä

Siis Terotes(kin) on erehtyväinen