Viime yönä pohdin facebookissa näin:

Kysy itseltäsi mikä on juuri sinun elämäsi tarkoitus? Oletko 100% varma vastauksesta ja valinnoistasi? Ja vaikka nyt olisit varma, niin entä jos ne muuttuvatkin matkan varrella? Joskus tuntuu, että maailma on vain arvoitus, johon ihminen etsii väkisin reittiä, karttaa, opastusta, vastauksia, ratkaisuja, varmasti myös sitä voittopottia kuitenkin kadottaen kompassinsa ja eksyen polulta palaten toivottavasti taas lähempänä maalia. Välillä voi jopa palata lähtöruutuun... määräytyykö tämä kasasta valintoja tai kenties kohtalosta vai oliko onni onnettomuudessa, kuten sananlaskussa sanotaan?

Onko elämä jopa sattuman kauppaa, mitä sekin kaupankäynti sitten ikinä onkaan? Oli miten oli, mutta pohdittavaa maailman olemuksen arvoituksellisuudessa ja oman reitin löytämisessä riittää. Toisaalta Wittgensteinkin sanoi, että suurin mysteeri ei ole se miten maailma on, vaan, että se on.

Tuleva vuosi on taas yksi kysymysmerkki, joten pitäisi vaan tyytyä toistaiseksi edm. filosofin ohjeeseen: mistä ei voi puhua selvästi, on vaiettava. Entä jos on kärsimätön? Miksi on etsittävä ratkaisuja tässä ja nyt heti, kun kone on jo muutenkin ylikuumenemassa? Entäpä se kuuluisa "go with the flow"? Ja en ole syönyt sieniä sitten joulun, olen vaan jännän äärellä, unettomana yössä ihmettelemässä mitä uusi vuosi tuo taas tullessaan...